lokakuuta 31, 2007

Fibonaccin todellisuus

Neuloin Fibonaccin raita-sukat Getting Started Knitting Socks -kirjasta. Samalla pohdin Fibonaccin lukuja noin ylipäätään.

Tuli mieleen edellisen opiskeluputken aikaiset ajat, jolloin opiskelin Teknillisessä korkeakoulussa. Opinnot olivat pitkälti matematiikkaa. Lukioajan rakkauteni vaihtui nopeasti inhoaineeksi. Kurssit olivat vaikeita. Mutta ajan myötä huomasin, että matematiikan kautta avautuu ihan oma näkökulmansa tarkastella maailmaa ja sen ilmiöitä.

Nyt muotoiluopiskelujen myötä olen todennut, että matemaattiset ilmiöt, kuten Fibonaccin luvut ja kultainen leikkaus, pitävät paikkansa edelleen, mutta luovassa työssä täytyy suorittaa nopeita päätelmiä. Jossain määrin pitää luottaa, että oikea aivopuolisko osaa laskea suunnilleen oikein. Esimerkiksi perspektiiviluonnoksia ei voi piirtää insinööriperiaatteella, koska homma on liian hidasta ja hankalaa, kun tavoitteena on ideoiden nopea konkretisointi.

Neulomisessa nämä aivopuoliskot, oikea ja vasen, tekevät työtä yhdessä. On matematiikkaa ja luovaa suunnittelua. Tämän vuoksi neulominen on varmaan lempiharrastuksiani. Siinä pääsee tasapainoon niin järjen kuin tunteenkin alueella. Joskus on kiva neuloa suoraan ohjeesta ja antaa painopisteen mennä järjen puolelle. Toisinaan on kiva suunnitella ihan alusta ja heittää vastuuta enemmän luovalle toiminnalle.

Insinööriminääni olen alkanut suhtautua myös huumorilla. Siihen liittyy tietty pedanttisuus. En voisi koskaan esitellä täällä blogissani sukkia, joita ei ole höyrytetty. Kun katselen muiden neulomia sukkia, olen väliin pöyristynyt siitä, että sukkia ei viimeistellä huolellisesti. Samaan aikaan se luovempi minäni hymyilee ja ajattelee villan lämmittävyyttä ja värien hehkua, eikä hätkähdä moisesta.

lokakuuta 14, 2007

Lähilankaa, kirjoja ja luomisen onnea

Kävin eilen Kirkkonummen lammasmarkkinoilla. Varsinaisia lammastuotekojuja oli aika vähän, mutta lankaa löytyi ja sitä tuli hankittuakin.

Yleisesti puhutaan lähiruoasta, mutta ehkä pitäisi puhua myös lähilangasta. Yritän jatkossa hankkia yhä suuremman osan langoistani suomalaisilta pientuottajilta. Valintaa vaikeuttaa vähän atooppinen ihoni, joka ei siedä hyvin karkeaa villaa. Mutta esimerkiksi sukkiin karkeampi villakin käy hyvin, sillä villasukkien alla on yleensä toiset sukat. Lähilanka tuntuu puikoilla jotenkin inhimillisen teeskentelemättömältä. Vähän samalta kuin itse tehty saippua tai itse kasvatetut samettikukat.

Lampaat, jotka oli markkinoilla esillä ottivat tyynesti vastaan yleisön uteliaisuuden. Lampaiden korvat ovat erityisen suloiset. Niillä kuullaan varmaan vain hyviä asoita: puikkojen kilinää, heinäpaalien kohinaa ...

Muita menneen viikon tapahtumia: Pääsin Ravelryyn vihdoin parin kuukauden jonottamisen jälkeen. Totesin Ravelrya tutkittuani, että jos neulojat ottavat sen suosioonsa, kaikki verkkokommunikaatio (ja vapaa-aika) tulee jatkossa tapahtumaan siellä. Ravelry on rakennettu sille periaatteelle, että jokainen neuloja haluaa kokonaisvaltaisesti hallita ja raportoida loputonta varastoaan, projektejaan ja kontaktejaan. Sytyin heti idealle! Onko meissä neulojissa jotain kontrollifriikkeyttä?

Koska en halua vieläkään laskea lankavarastoni kokoa, aloitin Ravelryn täyttämisen pitämällä kirjainventaarion. Totesin, että omistan hirveästi neulekirjoja. Jotta asia edes näyttäisi olevan hallinnassa, laitoin pienen osan Huuto.netiin myyntiin. Myytävänä on esimerkiksi tämä Weekend Knitting. Muitakin kivoja kirjoja olisi nyt edullisesti myynnissä.

Opintovapaani on alkanut tuottaa kaikennäköistä luovaa toimintaa. Uusimpaan Ullaan olen suunnitellut Natura-kaulurin. Sen idea on joustinneuleen muodostamissa kaarevissa urissa. Sukkiakin on tullut neulottua. Niistä enemmän ensi kerralla.

Elämä on tuntunut hyvin onnelliselta. Aina ei sitä uskalla sanoa edes ääneen, jotta ei aiheuttaisi epätoivoa työssäkäyvissä. Olen nauttinut opiskelusta ja iloinnut saavuttamistani uusista taidoista. On myös ollut mukava seurata opiskelukaverieni onnistumisen elämyksiä. Tästä kokemuksesta haluan, että mieleeni jää se tieto, että kovan markkinatalouden rinnalla on olemassa myös pehmeämpi maailma. Sellainen, jossa on paljon lähisitä ja lähitätä.

lokakuuta 03, 2007

Raitoja ja uusi sukkakirja

Opalin raitalankojen 100 g:n kerät ovat yllättävän riittoisia. Edellisistä neulomistani sukista jäi jäljelle lankaa runsaasti ja sain siitä vielä reilut koristeraidat näihin lasten sukkiin. Jotenkin raitalanka näyttää enemmän kirjoneuleelta ja aidolta kun sen yhdistää yksiväriseen pintaan. Yksivärinen harmaa lanka näissä sukissa on Schoeller & Stahlin Fortissima Sockaa.

Itseraidoittuville langoille on aivan ihana malli uusimmassa Magknitissa: Rainbow Socks

Mikähän on, kun uudet neulekirjat tuntuvat toinen toisistaan latteammalta. Esimerkiksi uusin suomalainen: Hyvän olon neuleet. Katselin tuota kirjakaupassa ja mikään malli ei oikein elähdyttänyt. Kirjan idea on erikoislangoista neulotuissa malleissa. Erikoislangat ovat jees, mutta en löytänyt neulemalleista mitään elämää suurempaa.

Suhtaudun nykyään varsin pessimistisesti kaikkiin uusiin neulekirjoihin. Mutta tämä oli pakko tilata: Ann Buddin Getting Started Knitting Socks. Mitä ihmettä! Miksi hankin aloittelijan sukkakirjan? Olen neulonut sukkia lähes koko ikäni!

Insinööristä löytynee sittenkin myös pinnallinen visualisti, sillä tilasin kirjan siksi, että kirjan kuvat ovat niiiin ihania! Fibonacci-raitaisten sukkien kuvat etenkin! Kirjassa on 16 sukkamallia, ihan kivoja, joskin kaikki sovelluksia perusohjeesta. Kuvat ovat upeita, selkeitä, houkuttelevia - ainoastaan jäin kaipaamaan kuvaa, jossa jokin sukka olisi ihan oikeasti jalassa eikä prässättynä lappeellaan.

Petyin siihen, että kirjassa ei ole erilaisten kantapäiden ohjeita. Ne olisivat mielestäni kuitenkin kuuluneet kirjan skooppiin. Mutta sukanneulonnan peruskirjaksi kirja on varsin mainio. Palaan kirjaan vielä, kun olen neulonut sukkia sen ohjeista.

Viimeksi kirjoitin ufottomuudesta. Se on ihanaa! Yksi työ seuraa toistaan! Voisiko tästä tulla minulle elämäntapa?!

Yksi viimeisimpiä ufoja oli minulla tämä laukku, jonka aloitin vuosi sitten Rowanin kurssilla Englannissa. Tämä on oma muunnos Martin Storeyn laukkumallista ja neulottu ihanista RYC-langoista, pääasiassa silkin ja villan sekoituksesta. Laukusta tuli varsin erikoinen. Siinä on raitaa, palmikoita, kirjoneuletta ...

Vaalin tätä laukkua ihanana muistona upeasta matkasta! Kunpa pääsisin vielä joskus kurssille Rowanille ihanaan Yorkshiren laaksomaisemaan!