Sukkakirja Sock Innovation

Varasin kirjastosta Cookie A:n kirjan Sock Innovation ja sain sen sitten joulun alla. Minun täytyy tunnustaa, että en ole neulonut vielä yksiäkään Cookie A:n malleja, vaikka ne ovat hirveän suosittuja ja kauniitakin. Ensi vuonna aion kyllä neuloa, ehkä Kai Mei -sukat tästä kirjasta tai jonkun muun Cookie A:n mallin.

Minusta kirja on yllättävän hyvä. Cookie A kirjoittaa siinä avoimesti omasta sukkasuunnitteluprosessistaan, joka lähtee hänen kiinnostuksestaan matematiikkaan. Hänellä on hyviä, käytännönläheisiä vinkkejä sukkien suunnitteluun ja kirjassa on myös runsaasti malleja, siis kaksi hyvää yhdellä iskulla, mikä on aika harvinaista neulekirjoille nykyään.

Se, mitä itse jäin jälleen miettimään, on se, onko neulesuunnittelu tekniikkaa vai luovaa työtä. Cookien lähestymistapa on hyvin tekninen. Suurin osa neulemalleista, jotka on neulojien keskuudessa suosittuja, on usein teknisiä: niissä on jokin juju, jonka vuoksi niiden neulominen tuntuu kiinnostavalta. Neulesuunnittelulla on kuitenkin yhtymäkohdat myös kulttuuriin: muotiin, tarinoihin ja kansanperinteeseen. Näitä yhteyksiä Cookie A ei onnistu tuomaan esille kirjassaan ja se jää siten muotoilun näkökulmasta katsottuna vajavaiseksi ja siitä pieni miinus.

Joululomaa on vietetty puuhaillen kuten aina, en oikein pysty olemaan toimettomana. Värjäsin mm. sukkalankoja, yksi näkyy kuvassa, Kukkilintu-blogissa enemmän kuvia.

Hyvää uutta vuotta blogini lukijoille!

Hattukantapääsukat

Näiden sukkien piti valmistua jo Sukkasadon aikoihin, mutta innostus lopahti. Näin on. Ei auttanut edes ihana ja legendaarinen Blue Moon Fiber Artsin sukkalanka Socks That Rock. Hattukantapäämalli ei vaan sovi mielenlaatuuni.

Siis sukkaneuleen tulisi mennä näin: alku alkaa helposti ja siitä valutaan sitten senttikaupalla tylsyyteen saakka, tämän jälkeen tapahtuu yhtäkkiä paljon ja mielenkiintoisia asioita ja sitten rentoudutaan ja lasketellaan loppuun saakka. Tämä juoni toteutuu sekä varresta että varpaista aloitetuissa sukissa, mutta ei hattukantapääsukissa.

Hattukantapääsukkien tarina menee näin: aluksi tapahtuu paljon ja hankalia ja ikäviä asioita, mm. hyvin lyhyitä kerroksia, sitten tulee tylsyys, jonka päälle toinen tylsyys. Lopputulos on ihan jees, istuu hyvin ja periaatteessa idea on mielenkiintoinen, muuntelumahdollisuuksia tarjoava. Mutta mulle sukkien neulominen edustaa jotain ihan muuta, back to basics -ajattelua kaiken kirjoneuleen ja runsausähkyn keskellä. Joten hattukantapäiden neulominen saa jäädä tähän.

Socks That Rock -lanka oli ihanan tuntuista, tasaista, pehmeää, ehkei ihan lopen kestävää? Ylellistä neulottavaa, tykkäsin!

Terveisiä huovutuskurssilta

Olin viime viikonloppuna työkavereiden kanssa huovutuskurssilla Röykkälän luomutilalla Joutsassa Keski-Suomessa. Kurssi oli meille viidelle räätälöity ja yövyimme tilavassa Kielo-lomamökissä (tai sanoisinko talossa). Arvatkaapa oliko kivaa!

Kaikki oli kohdallaan kurssilla: ope, ympäristö lampaineen, langat, villat, majoitus ... Olimme ihan innostuksesta haljeta vielä kotimatkallakin.

Huovuttaminen oli tosi hauskaa ja kurssilla opeteltiin erilaisia tekniikoita. Tulen varmasti huovuttamaan jatkossakin, muutenkin kuin vain neulottua ja pesukoneessa. Laitan töistä kuvia Kukkilintu-blogiini, mutta laitan tänne kuvia vielä Röykkälän pirtin myyntitilasta. Villaa on kovasti myynnissä ja kaiken kaikkiaan lammasta monessa muodossa. Arvatkaa tuliko ostettua mm. norjalaista rygjalampaan villaa ja villalankaa!

Erikoisuutena mainittakoon, että märkätyöt tehtiin lampolan yhteydessä olevassa huoneessa, josta oli ikkunat lampaiden puolelle. Siis, huovutat villaa, joka on tuotettu tilan lampaista ja katselet samalla niiden käyskentelyä. Minulle se oli todellista elämysmatkailua ja aivan mahtava muisto pitkäksi aikaa.

Sain näytteitä langoista mukaan, joita tuon Sellon neulontatapaamiseen.

Rukki!

Tässä tämä ihanuus on, uusi rukkini, Majacraft Rose.

Lankaakin on jo kehrätty. Tarkoitus olis tehdä kaksisäikeistä, jos vaan ei tule liian paksua tästä ensimmäisestä. Ekan kehruuillan jälkeen nukuin kuin tukki, olipas aika paljon uutta opittavaa rukista, olin vain värttinällä kehrännyt aikaisemmin. Ihmeellinen vehje se on, vähän kuin herkkäsuinen hevonen!

Kukkilintu-blogissa on juttua uusimmasta neulomuksestani, kirjoneuletta jälleen.

Hattukantapää

Uusi sukka on aluillaan. Kyseessä on tuo Hat-heel sock, josta kirjoittelin aikaisemmin jo. Kovasti on langanpätkää jo kertynyt, mutta kivasti tämä minusta moniväriseen lankaan sopii. Nyt on vain niin monta eri neuleprojektia meneillään, ettei tiedä mitä tekisi. Lisäksi Ranskasta tuli tieto, että tilaamani rukki on lähdössä kohti Suomea. Miksei vuorokaudessa ole enemmän tunteja? Olisinpa vähäunisempi!

Sukanvarsi BlogLovinissa

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Uudenlainen kantapää

Uusimmassa Knittyssä on kiva sukka, Hat-heel sock. Siinä on pyöreä kantapää! Tätä täytyy kokeilla ennemmin tai myöhemmin!

Ensimmäinen sadonkorjuu

Tässä Sukkasadon aikana ensimmäiset neulomani sukat. Perusohje on Kristelin, mutta varren kirjoneulekuvioon olen soveltanut Kaffe Fassetin kirjoneulemallikirjasta poimimaa kuviota. Ajattelinkin, että voisin neuloa Sukkasadon sukat Kaffe Fasset -teemalla, joskin reilusti yksinkertaistaen, jottei kaikki aika menisi kuvioiden asetteluun ja toteutukseen.

Näiden sukkien lankana on jonakin vuonna Wanhan Sataman käsityömessuilta ostamani käsinvärjätty lanka, joka pohjimmiltaan on ehkä Novita Nallea. Inhoan Nalle-langan synkän tasaista karheutta ja tämä oli hirveän karkeaa neuloa, joten aavstukseni lienee oikea. Väri on minusta kuitenkin langassa tosi kiva, väri vaihtelee reilusti, mutta harmonisesti. Kirjoneulekuviot ja resorin olen neulonut Sisulla. Se ei myöskään ole lempilankaani, jotenkin liian löysäkierteistä, varastosta löytyi kuitenkin tästäkin sopivia värejä.

Seuraavana työn alla on aikuisten sukat ohuesta sukkalangasta. Niissä menee varmaan tovi, kun muitakin neuleprojekteja on meneillään. Olen tosin huomannut, että monet sukat valmistuvat helposti vähän kuin vahingossa, kun kuljetan neuletta laukussani ja neuloskelen junassa ja työmatkoilla. Kuuntelin CraftyPod-podcastia vastikään ja siellä haastateltavana ollut kirjontaharrastaja piti neuleita huonona matkaprojektina. Minusta taas pienikokoinen neule on huomattavasti helpompi ottaa mukaan matkalle kuin joku ristipistotyö!

Keräiletkö sukkalankoja?

Olen hankkinut kamalan määrän sukkalankaa tänä syksynä. Loppukesällä tuli USA:sta tämä yksi vyyhti Socks That Rock -sukkalankaa ja siitä se sitten lähti. Tämä oli monen vuoden haave, joka käynnistyi silloin, kun käsinvärjätyt langat olivat harvinaisuuksia.

Tämä lanka ei ole vielä puikoilla, joten en osaa sanoa omakohtaisia kokemuksia sen kestävyydestä. Varsin pehmeältä lanka tuntuu, ylelliseltä suorastaan ja värit on upeat.

Käsinvärjätyistä sukkalangoista on tullut jonkinlaisia keräilykohteita. Wollmeisen lankoja moni suomalainenkin päivystää aamuin illoin odottaen, jos kaupassa olisi taas myytävää. Hmmh, taisin sortua moiseen minäkin, muutama vyyhti löytyy minunkin kokoelmistani.

Keräilen kaikenlaista, mutta sukkalangat taidan kuitenkin neuloa ennemmin tai myöhemmin, nuo wollmeiset, mokkasukat, rokkisukkalangat, lornat, itse värjätytkin - kaikki menee puikoille ennen pitkää! Lähisukkalankojakin on ja niitäkään ei tulla vuositolkulla marinoimaan. Mutta. Jos jollakin on pysyvä sukkalankakokoelma, niin mikäs siinä! Mieltäni kutkuttaa ajatus sukkalankamuseosta vitriineineen. "Tätä värisävyä sai vain vuotena 2007", kertoisi innokas esittelijä ja kuulijakunta huokailisi ihailevan kateellisena: "Olisi pitänyt hankkia, mutta kun se oli just se vuosi kun investoitiin rukkeihin!"

Sukkasatoa

Tässä on tämän kesän viimeinen sukkapari. Matkaprojekti, jota olen neulonut busseissa ja junissa. Malli on kirjasta Knitting Socks with Handpainted Yarn. Punainen lanka on itse värjättyä. Lopputulos vastaväreineen on varsin ... etten sanoisi räikeä! Todelliset huomiosukat!

Olen pitkästä aikaa osallistumassa yhteisneulontaan: Sukkasatoon. Tempaukseen osallistuu syys-lokakuussa lähes 300 sukanneulojaa, mahtavaa! Itse aion neuloa kampanjan aikana sukkia lähinnä hyväntekeväisyyteen. Oma, miehen ja sukulaistenkin sukkavarasto on jo varsin täynnä!

Se kumma juttu sukissa on, että niihin jos mihin pätee "aika tavaran kaupitsee". Jokaiselle sukkaparille löytyy ennen pitkää ottaja.

Sukkakirjoja, kuulumisia

Nämä sukat on neulottu Lorna's Laces Shepherd Socks -sukkalangasta. Se on yksi sukkalankojen suosikeistani. Siitä tulee tiivis ja pehmeä pinta ja lanka kestää hyvin myös kulutusta. En tiedä oliko toinen vyyhti virheellinen, sillä se ei raidoittunut varressa normaalisti.

En ole ollut kauhean tarkka siitä, että päätyisin keskenään samannäköisiin kuviosukkiin, joten asia ei vaivaa. Tästä syntyy kuitenkin hyvä aasinsilta juuri hankkimaani sukkakirjaan: Knitting Socks with Handpainted Yarn. Siinä käydään läpi erilaiset moniväristen lankojen sävytyypit ja tarjotaan ohjeita, joissa eri tyyppiset langat ovat edukseen. Osa ohjeista on helppoja, osa haastavampia. Kuvat ovat selkeitä ja on kiva katsella erilaisia monivärilangoista tehtyjä sukkia.

Neulomani sukat eivät ole kuitenkaan tuon kirjan mallista, vaan WendyKnitsin Socks From The Toe Up -kirjasta, josta nämä ovat jo kolmannet neulomani sukat. Olen lyhyessä ajassa tykästynyt kärjestä aloitettaviin ja kirjalla on ollut käyttöä. Jos vertaa tätä edelliseen kirjaan, mallit ovat kuitenkin varsin peruskauraa. Knitting Socks with Handpainted Yarn -kirjan malleissa on enemmän kokonaisvaltaista suunnittelua ja jujua. Väliin minua kyllästyttää neulesuunnittelussa "tässä on perusmuoto ja tähän sitten joku pintaneule"-ajattelu.

Tulinpa hankkineeksi myös klassikon kirjahyllyni sukkaosastolle: Nancy Bushin Folk Socks. Ihana kirja. Olen niin folk! Ainoa, mikä näissä Nancy Bushin kirjoissa harmittaa, on se, että voi miksi pitää amerikkalaisen matkustaa Viroon, Suomeen, Latviaan jne ja laatia nuo ohjeet. Emmekö itse osaa markkinoida hienoa neuleperinnettämme? Virolaiset ovat ainakin alkaneet oppia, oletteko nähneet upeaa uutta pitsikirjaa Haapsalu Sall?!

Kävin työmatkalla Virossa viikko sitten. Mukaan tarttui yli puolitoista kiloa viron villaa. Kirjoneuleisiin!

Ja muuta: Olen hoitanut koulun päättymistä seuranneita vieroitusoireita tilaamalla rukin! Se ei ole vielä saapunut, joten odottelemisiin!

Värjäystä

Oli vaan pakko kokeilla taas värjäystä - ajatus ei jättänyt rauhaan. Tilasin Englannista Landscape-happovärit ja viime viikonloppuna sitten heti tuumasta toimeen. Tätä ennen olin värjäillyt vain KoolAideilla, joten odotukset saatikka taidot eivät olleet kovin korkealla.

Mutta jo ekasta kokeilusta tulikin ihana! Värjäsin KoolAid-kokeilusta liian hailukaksi jääneen sukkalangan, jätin vähän KoolAid-pinkkiä jäljelle ja varsinaisina värjäysväreiksi sekoitin punaisen, oranssin ja lämpimän keltaisen.

Kokemuksesta hurjasti rohkaistuneena värjäsin isomman erän seuraavana päivänä. Suunnittelin ensin vesiväreillä värisekoitukset, tein sitten varsinaiset sekoitteet ja eikun langat likoamaan veteen!

Kuvasarjan ekassa kuvassa on lankoja likoamassa. Kannatti hankkia iso kattila höyrytysosineen ihan värjäystä varten! Kattilassa on mm. ihanaa Rowanin brittiläistä lampaanvillaa, toinen epäonnistunut KoolAid-kokeilu ja Vuorelman Satakieltä.

Värjäsin vyyhdit maalaustekniikalla eli töpöttelin värin vaahtomuovista tekemilläni siveltimillä. Käytin myös ruiskua pienempiin värialueisiin. Toisessa kuvassa näkyy etualalla tekemäni neljän erilaisen langan värisuunnitelmat ja taka-alalla värjäystarvikkeita.

Kun lanka oli värjätty, käärin vyyhdin paistokelmuun ja laitoin sen kattilan höyryosaan. Kolmannessa kuvassa on lankapaketit aselteltu päällekkäin, vaalein päällimmäiseksi mahdollisten vuotovahinkojen varalta. Kattilassa on vettä, jonka sitten lämmitin kiehumispisteeseen. Vettä keitin noin puolisen tuntia ja sitten annoin langan muhia vielä, ensin kansi päällä ja sitten kansi pois päältä monta tuntia. Langan jäähtymisen odottelu oli varsin tuskainen vaihe.

Lopulta langat huuhdeltiin ja niistä ei enää irronnut juurikaan väriä. Päivä alkoi olla jo illassa, kun ripustelin vyyhtejä kuivumaan. Aamulla kirmaisin heti kylpyhuoneeseen katsomaan ja totta tosiaan, taas langoista tuli taas oikein mieleisiä ja suunnitelmien mukaisia. Minusta tuntuu, että tästä värjäyksestä on tulossa oikein uusi mieliharrastukseni!

Kirjoneulojan pintaneulesukat

Olen nyt innostunut neulomaan sukkia kärjestä aloittaen. Tässä jo toinen pari ja kolmaskin on vielä puikoilla! Nämä miehelleni tehdyt kuvan sukat ovat Socks from the Toe Up -kirjan Mock Cable Socks. Lankana on Colinette Jitterbug, väri Castagna.

Hankin juuri Nancy Bushin Folk Socks -kirjan alennusmyynnistä. Lähiaikoina on tarkoitus tehdä siitä aika monetkin sukat. Olen nyt neulonut pintaneulesukkia, mutta oikeasti olen sydämeltäni kirjoneuloja ja siten Folk Socks -kirja on erittäin hyvä hankinta.

Joku voisi ajatella, että neuloja kuin neuloja, mutta jos vähänkään perehtyy harrastajiin, huomaa, että alatyyppejä on vaikka kuinka paljon. Kirjoneulojat tykkää yleensä historiallisista, vanhoista malleista ja niiden muunnelmista. Niin minäkin. Kukkilintu-blogiin päivitinkin juuri kuvan viimeisimmästä pussukastani, joka on enemmän tyyliäni kuin monet tekemäni sukat.

Niin, miksi kirjoneuloja neuloo monivärilangasta pintaneulesukkia? Ihan niin kuin musiikki, joskus vaan tilanteeseen sopii paremmin jokin muu kuin just se lemppari! Esimerkiksi kun katsoo brittijännäriä televisiosta!

Kiinnostaisi tietää muuten, minkä alatyypin edustajia blogini seuraajat ovat! Kommentoi!

Varpaista ylöspäin

Olen neulonut sukkia noin 30 vuotta ja vasta nyt tein ensimmäiset sukat, jotka on neulottu kärjestä aloittaen. Hankin tätä puutetta poistamaan kirjankin, WendyKnitsin Socks from the Toe Up. Puikoilla on pari muutakin kirjan sukkaparia, joten voi todeta, että ihan mukavaahan sukkia on neuloa toisinkin perin!

Lankana näissä sukissa on jälleen mokkasukkaa, väri Skyytti. Laitoin tähdelangoista vähän kirjoneuletta varteen, ettei sukista tulisi aivan eleettömät.

Paljon on tullut sukkia neulottua viime kuukausina. Kun inspiraatiopula iskee, on hyvä palata tällaisiin perusjuttuihin. Mutta nyt taitaa olla pulakausi ohitse, kävin nimittäin Barcelonassa vähän designia ja arkkitehtuuria tutkailemassa. Ideoita on taas riittämiin, ovat tulleet uniinkin asti. Onneksi kesälomaa on vielä jäljellä! Barcelonan matkaraportti löytyy Kukkilintu-blogista.

Kivitasku

Jatkan kevätstressin välissä aloitettujen projektien sarjaa. Nyt valmistuivat niistä tällaiset yksinkertaiset perussukat, joiden varressa on vähän kiertopintaa. Nämä ovat Ann Buddin kirjasta Getting Started Knitting Socks. Lanka on jälleen Villa Mokasta, värinä on Kivitasku. On niin osuva nimi ja oih miten pidänkään sukkalangoista, jotka ovat tummanpuhuvia, muttei kuitenkaan mustia.

Neulontatapaamisessa näitä sukkia viimeistellessäni mietin, että olen jotenkin arka ja estynyt neuloja. Ihailen kaikkia, jotka järjestävät ja osallistuvat kaikenlaisiin neulontatempauksiin. Nytkin on menossa esimerkiksi Kesäyön hullutus -tempaus, jossa juhannukseen mennessä aloitetaan uusi projekti jokaisena kesäkuun päivänä. Kaikenlaisia neulojien nettitempauksia riittää ja osallistujilla on hauskaa.

Minä osallistuin kerran Lankahamstereihin, jossa on tarkoitus olla ostamatta uutta lankaa. Menikö päivä vai kaksi, niin olin lentänyt jo ryhmästä ulos, koska oli vain just silloin pakko ostaa pari vyyhtiä. Eikä siinä mitään, kaikkihan väliin epäonnistuvat pyrkimyksissään. Voisin kuvitella, että esimerkiksi 52 sukkaa vuodessa tekemään lupautuneita tippuu joukosta kuin pisaroita kesäsateessa.

Minulle nuo jutut ovat kuitenkin vaikeita. Tunnen itseni luopioksi jo etukäteen. Seurailen hiljaisena knit-alongeja ja salaisia neuleystäviä ja ihastelen muiden rohkeutta. Ehkä minäkin sitten ensi kerralla ...

Luulen, että otan liian vakavasti sen, mitä neulon. Minulle neulominen ei ole hauska vitsi, vaan sydäntäriipaiseva tarina. Siihen on paneuduttava ja se on tehtävä huolella. Silmukat luodaan otsa rypyssä ja arviointiprosessi on kriittinen. Lopputulokseen olen harvoin täysin tyytyväinen. Tällaiselle perfektionistille bloggaaminen ja muu julkineulominen on tarpeeksi hankalaa jo ilman tempauksiakin.

Antaminen ja vastaanottaminen on molemmat yhtä vaikeita asioita. Yhteisöllinen neulonta on omalla tavallaan anteliaisuutta. Pitää laittaa itsensä peliin, olla läsnä. Yritän pysyä siinä pinnalla omalla tavallani, päivittää Ravelryä, blogejani ja osallistua keskusteluun. Kun joku kehuu neulomisiani, on väliin vaikeaa ottaa vastaan ylitsevuotavia kiitoksia. Se yksi silmukka siinä sauman lähellä ... jos vain kehuja tietäisi sen virheen! Ja sitä, kuinka häpeänkään juuri sen työn konseptia tai pikemminkin sen puutetta.

Edesmennyt tätini sanoi joululahjan saatuaan, että vastaanottaminen on taito, jota hän ei ole oppinut. Silloin ymmärsin, että antamisen ilo on suoraan yhteydessä vastaanottamisen iloon. Niitä asioita on mahdoton erottaa toisistaan. Siitä syystä aran kivitaskunkin on lennettävä parvessa ja neulojan kohdattava toinen neuloja. Elämän salaisuus ei taida olla kummoisempi!

Murrettuja sävyjä

Aloitin nämä sukat kevään kiireissä. Ihana mokkasukkalanka oli vain pakko saada lopultakin puikoille. Mallina on Nancy Bushin Canal du Midi. Se on kirjasta Knitting on the Road, josta olen neulonut tosi monet sukat.

Mallineule oli hieman ärsyttävä, koska vaikka sen oppi ulkoa, piti olla koko ajan aika skarppina kuitenkin. Mutta lopputulos on kyllä palkitseva, tykkään kovasti!

Työn alla on vielä samaan aikaan aloitetut sukat toisesta mokkasukkalangasta. Sitten pääsenkin kärjestä aloitettavia kokeilemaan. Socks from the Toe Up -kirja nimittäin saapui. Minusta siinä on kivoja, tekeilemättömiä malleja ja aivan ihanat kuvat: selkeät, mutta samalla myös tunnelmalliset. Oikein sopiva kirja sukkakirjastooni.

Canal du Midi -sukkien lisäksi olen muutenkin pakertanut ruskean ja vihreän kukertavissa väreissä. Sain valmiiksi pienen laukun, jonka aloitin jo joskus vuodenvaihteessa. Tämä on omaa suunnittelua ja inspiraationa on Arabian vanhat astiat.

Vaikka juuri käyty koulu on opettanut pukeutumaan myös mustaan, olen väri-ihminen. Värien valinta ja sovittelu toisiinsa on kiehtovaa. Enemmän kuin koulun värikurssilla, olen oppinut väreistä tilkkutöitä harrastaessani. Tilkkutöissä on todella haastavaa löytää rajatusta määrästä erilaisen kirjavia kankaita toimivat kontrastit ja toisiinsa sulautuvat sävyt. Siihen verrattuna lankojen värien yhteensovittaminen on helpompaa.

Värikästä kesäkuuta!

Etiopialaisnuttuja ja sukkakirjoista

Valmistumisen jälkeen neulominen on käynnistynyt vähän hitaasti. Sain vinkin etiopialaisnutuista Espoon neuletapaamisessa ja niitä onkin tullut neulottua nyt neljä. Näistä kolme on villaisia ja yksi puuvillainen. Lankoina on pääasiassa Rowanin luomulankoja, mutta myös vähän muitakin langan tähteitä.

Sukkiakin on puikoilla ja olen tilannut uuden sukkakirjankin, joka ei ole vielä saapunut. Tilasin ensin Cookie A:n sukkakirjan, mutta kun Amazon ilmoitti toimitusvaikeuksista, peruin sen ja tilasin Wendyknitsin Socks from the Toe Up. En ole koskaan vielä neulonut sukkaa kärjestä varteen, en tiedä miksi, ei vain ole tullut kivoja malleja kohdalle. Tänä vuonna aion nyt ainakin yhdet kärjestä aloitetut neuloa. Cat Bodhin sukkakirjaa on kehuttu kovasti, Marjut näytti hankkineen sen, odotan mielenkiinnolla hänen analyysiaan kirjasta!

Minut tavoittaa nyt myös Twitteristä, käyttäjätunnukseni on Kukkilintu ja kirjoittelen siellä lähinnä englanniksi. Kukkilintu-blogissa taasen on muutama kuva opiskelun lomassa keväällä neulomistani huiveista.

Herääminen

Minulla oli perjantaina juhlapäivä. Valmistuin muotoilijaksi (AMK). Valmistumisen kunniaksi olen päättänyt jatkaa tätä blogia! Pidän edelleen myös englanninkielistä blogia Kukkilintua.

Kevät on mennyt opiskelun ja päivätyön vuorotteluna. Iso rutistus on takana. Opiskelusta jäi mukavat fiilikset, vaikka huonoja päiviäkin tietysti oli. Aikoinaan DI-tutkinnon suoritettuani vannoin, etten koskaan enää mene opiskelemaan mitään. Mutta kun vuosia kului, alkoi kaivella kovasti se, että en jo nuorena hakeutunut teolliseen muotoiluun. Toisaalta luulen, että jos insinööriopinnot olisi jääneet suorittamatta, olisin nyt Otaniemessä pakertamassa niiden parissa. Olen aina ollut kiinnostunut myös tekniikasta ja matematiikasta.

Parasta onkin asioiden yhdistäminen. Neulominen on toiminut minulla jatkumona lapsesta saakka opiskelun ja työn vuorotellessa. Tuntuu, että se, mitä pitää ymmärtää teoriassa, täytyy saada tehdä myös käsillä käytännössä.

Keväällä opinnäytetyötä tehdessä ei paljon jäänyt energiaa muuhun. Neulominenkin oli väliin vain päiväuni. Sain jotain sentään tehtyä, mutta en mitään erityisen luovaa. Pirkka-langasta neuloin nämä yksinkertaiset sukat, jotka nimesin puutöiden tekijän sukiksi, ovat niin maanläheiset ja melankolisen näköiset, että sopivat hyvin verstaaseensa sulkeutuneelle.

Lanka loppui kesken kaiken, kun koko on miehen jalkaan sovitettu. Ei ollut opiskelujen välissä energiaa lähteä lankakauppaan (näinkin voi käydä!), joten kaivoin varastosta mustaa ja beigeä tähdelankaa kärkiin.

Valmistumisen jälkeen olo on kuin unistaan heränneellä karhulla, hieman häkeltynyt, mutta kesää odotteleva. Opiskelufiiliksiä voi lukea myös luokkakaverini (myös innokkaan neulojan!) Peppiinan blogista Kiristääkö silmukkaa, josta löytyy hänen valmistujaistilaisuudessa pitämänsä puhe.