Blogi siirtyy uuteen paikkaan!

Sukanvarsi-blogia ei jatkossa enää ylläpidetä. Merkinnät on siirretty uuteen blogiin Pioni ja Parakiitti! Pioni ja Parakiitti jatkaa Sukanvarren viitoittamalla tiellä, mutta käsitellen laajemmin käsitöitä, myös paperiaskartelu on mukana.

Tänne siis!

Setti, sukkapula ja podcasteista

Sain valmiiksi nuttusetin Etiopiaan. Näitä on aina kiva tehdä välitöinä. Lankana on Rowanin Cotton Glace ja Organic Cotton, niitä oli varastossa. Olen muutenkin turvautunut paljolti lankavarastoon viime aikoina, shoppailu on jäänyt. Liekö varastoni saavuttanut jonkin kriittisen koon? On kyllä ihan positiivista, jos sellainen ilmiö on olemassa. Jotain rajaa!

Olen väsännyt kaikenlaisia juttuja tilaustöinä koko talven ja nyt on sellainenkin ihme tapahtunut kuin sukkapula. Seuraavat sukat täytyy neuloa itselle!

Tänä keväänä olen iloinnut, että Marie Irshadin KnitCast-podcast on palannut. Se on ensimmäinen podcast, jota olen aikoinaan alkanut kuuntelemaan ja uudet jaksot ovat ihan yhtä laadukkaita kuin vanhatkin. Podcasteista puheenollen, toinen hyvä neulonta-aiheinen podcast on videomuotoinen Let's Knit 2gether. Etenkin joka vuotiset raportit Rhinebeckin villafestivaalilta on ehdottomasti nähtävä. Mihin sitä televisioa tai radioa enää kaipaa!

P.S. Katso myös kevään värikkäät postaukset muissa blogeissani: Kukkilinnun kangasjutut ja Peony and Parakeetin piirretyt kukat.

Kaksijakoista neulontaa

Minussa on kaksi persoonaa: insinööri ja muotoilija. Molemmat harrastavat neulomista.

Insinööri halusi rukin, koska se on niin kiehtova tekninen vempain. Mielenkiintoisinta siinä on, että se on puhtaasti mekaaninen laite. Muotoilijaa haukottaa jo pelkkä ajatuskin rukin toimintalogiikan analysoimisesta. Muotoilija ymmärtää langan teon jonkinlaisena kiehtovana alkutuotantona, jossa on materiaali on kuin mystinen eläin, jota kiedotaan kuriin.

Insinööri haluaisi neuloa ohjeesta ja jotain selkeää ja käyttökelpoista. Muotoilija haluaa luoda aina ainutkertaista, viimeisen päälle harkittua, mutta jolla ei tarvitse olla mitenkään erityistä käyttöarvoa. Riittää, että lopputulos on vastaanottajan mielestä houkutteleva, parhaimmillaan jopa elämyksellinen.

Surkuhupaista on, että muotoilija tarvitsee insinööriä laskemaan silmukoita monimutkaiseen luonnokseensa ja insinööri tarvitsee muotoilijaa päättämään, minkä värinen raita tehdään seuraavaksi.

Sekä insinööri että muotoilija ovat neulebloggaajia. Insinöörin blogin nimi on Sukanvarsi. Muotoilijan blogin nimi on Kukkilintu. Insinööri kirjoittaa suomeksi, koska pystyy kirjoittamaan virheetöntä kieltä ainoastaan äidinkielellään. Muotoilija kirjoittaa englanniksi, koska olisi hullua elää vain Suomen blogistossa, kun läsnä on koko globaali maailma ja sen visiot.

Insinööri on tällä hetkellä tekemässä nuttuja Etiopiaan. Muotoilija aloittelee uutta tilaustyötä ja pyytää, että insinööri lopettaisi jo bloginsa päivittämisen ja auttaisi muutaman mitan tarkistamisessa ...

Sormikkaita sukkalangasta

Puikolla on ollut jo tovin Lady Sunshine -sormikkaat. Voisikin mukaillen sanoa "Neulojan lapsella ei ole käsineitä". Talvipakkasissa lapaseni alkoivat kulua ja ensimmäisen reiän ilmestyttyä ryntäsin varastolleni ja vedin esiin korin, jossa on valmiiden neuleiden varastoni. Se on yleensä täynnä kaikenlaista upouutta, josta voi ottaa, jos oma tai muiden tarve yllättää. Mutta varasto ei tarjonnutkaan nyt apua, sillä siinä samassa muistin, että olin pakannut kasan sukkia ja lapasia hyväntekeväisyyteen joulun alla. Minulla oli siis vain yhdet nuhjuiset sormikkaat ja reikäiset lapaset.

Parsin lapaset ja muistin, että olin aloittanut sormikkaita juuri joulun jälkeen, kun ajattelin kerrankin neuloa jotain itselleni. Mutta perfektionistina olin tietysti valinnut monimutkaisen mallin ja ylellisen Wollmeise-langan ja sitten oli tullut taas muuta neulottavaa. Yksi sormikas on nyt kuitenkin valmis ja toisesta peukalo. Saa nähdä valmistuvatko ennen ensi syksyä! Ohut sukkalanka on muuten tosi hyvä lanka koiranulkoiluttajan käsineisiin, sillä se kestää todella hyvin talutushihnojen hankausta.

Sukkia ei ole tällä hetkellä yhtään puikoilla, mutta tavallisesti sukanneulontani aina kiihtyy kesään mennessä. Niin varmaan käy tänäkin vuonna, etenkin kun varastossa on mm. vielä pari Wollmeisea, muutama Mokkasukka ja aika monta itsevärjättyä sukkalankavyyhtiä.

Miksi kehrään?

Minun piti kirjoittaa sukista, jotka eivät koskaan valmistuneet. Kehräsin kuukausia sitten aloittelijan taidoillani karheasta villasta sukkalankaa ja aloin vääntää niistä puikoilla sukkia. Ei niistä mitään tullut. Lanka oli liian karheaa ja kovaa neulottavaksi.

Voisikin kysyä: Miksi kehrään? Miksi vaivautua? Miksi alati opetella uusia taitoja? Miksi olla aloittelija jossain uudessa, jos on mestari jossain vanhassa?

Yksi syy on se, että aloittelijan ilo on minusta ihan omanlaistaan iloa. Siihen ei sisälly kritiikkiä, eikä hurjia tavoitteita. Voi epäonnistua, eikä se horjuta mitään. On jännittävää yrittää uudelleen ja nähdä käykö jälleen samoin. Mitä enemmän opin, sen kriittisemmäksi tulen. Itselle nauraminen vähenee ja innostuneen lapsen paikalle tulee jälkiviisas vanhus.

Toinen syy on se, että taidot ovat elämäni rikkautta. Voin tehdä itse maailman ympärilleni ja se on ihan oman näköisensä. Tein tänään lankaa, jossa ensimmäinen säie on kehrätty aloittelijana ja toinen säie eilen, jo varsin paljon kehränneenä. Siinä kietoutuu toisiinsa kaksi hetkeä elämästäni ja jokaisella kohdalla on oma tarinansa, etenkin kun olen vielä värjännyt villat itse!

Rahalla voi ostaa ihania esineitä, mutta itse tehty on enemmän elämässä kiinni. Siksi kehrään ja myös siksi, että se on hurjan rentouttavaa, kun vauhtiin pääsee!