heinäkuu 05, 2009
Varpaista ylöspäin
Olen neulonut sukkia noin 30 vuotta ja vasta nyt tein ensimmäiset sukat, jotka on neulottu kärjestä aloittaen. Hankin tätä puutetta poistamaan kirjankin, WendyKnitsin Socks from the Toe Up. Puikoilla on pari muutakin kirjan sukkaparia, joten voi todeta, että ihan mukavaahan sukkia on neuloa toisinkin perin!Lankana näissä sukissa on jälleen mokkasukkaa, väri Skyytti. Laitoin tähdelangoista vähän kirjoneuletta varteen, ettei sukista tulisi aivan eleettömät.
Paljon on tullut sukkia neulottua viime kuukausina. Kun inspiraatiopula iskee, on hyvä palata tällaisiin perusjuttuihin. Mutta nyt taitaa olla pulakausi ohitse, kävin nimittäin Barcelonassa vähän designia ja arkkitehtuuria tutkailemassa. Ideoita on taas riittämiin, ovat tulleet uniinkin asti. Onneksi kesälomaa on vielä jäljellä! Barcelonan matkaraportti löytyy Kukkilintu-blogista.
kesäkuu 20, 2009
Kivitasku
Jatkan kevätstressin välissä aloitettujen projektien sarjaa. Nyt valmistuivat niistä tällaiset yksinkertaiset perussukat, joiden varressa on vähän kiertopintaa. Nämä ovat Ann Buddin kirjasta Getting Started Knitting Socks. Lanka on jälleen Villa Mokasta, värinä on Kivitasku. On niin osuva nimi ja oih miten pidänkään sukkalangoista, jotka ovat tummanpuhuvia, muttei kuitenkaan mustia.Neulontatapaamisessa näitä sukkia viimeistellessäni mietin, että olen jotenkin arka ja estynyt neuloja. Ihailen kaikkia, jotka järjestävät ja osallistuvat kaikenlaisiin neulontatempauksiin. Nytkin on menossa esimerkiksi Kesäyön hullutus -tempaus, jossa juhannukseen mennessä aloitetaan uusi projekti jokaisena kesäkuun päivänä. Kaikenlaisia neulojien nettitempauksia riittää ja osallistujilla on hauskaa.
Minä osallistuin kerran Lankahamstereihin, jossa on tarkoitus olla ostamatta uutta lankaa. Menikö päivä vai kaksi, niin olin lentänyt jo ryhmästä ulos, koska oli vain just silloin pakko ostaa pari vyyhtiä. Eikä siinä mitään, kaikkihan väliin epäonnistuvat pyrkimyksissään. Voisin kuvitella, että esimerkiksi 52 sukkaa vuodessa tekemään lupautuneita tippuu joukosta kuin pisaroita kesäsateessa.
Minulle nuo jutut ovat kuitenkin vaikeita. Tunnen itseni luopioksi jo etukäteen. Seurailen hiljaisena knit-alongeja ja salaisia neuleystäviä ja ihastelen muiden rohkeutta. Ehkä minäkin sitten ensi kerralla ...
Luulen, että otan liian vakavasti sen, mitä neulon. Minulle neulominen ei ole hauska vitsi, vaan sydäntäriipaiseva tarina. Siihen on paneuduttava ja se on tehtävä huolella. Silmukat luodaan otsa rypyssä ja arviointiprosessi on kriittinen. Lopputulokseen olen harvoin täysin tyytyväinen. Tällaiselle perfektionistille bloggaaminen ja muu julkineulominen on tarpeeksi hankalaa jo ilman tempauksiakin.
Antaminen ja vastaanottaminen on molemmat yhtä vaikeita asioita. Yhteisöllinen neulonta on omalla tavallaan anteliaisuutta. Pitää laittaa itsensä peliin, olla läsnä. Yritän pysyä siinä pinnalla omalla tavallani, päivittää Ravelryä, blogejani ja osallistua keskusteluun. Kun joku kehuu neulomisiani, on väliin vaikeaa ottaa vastaan ylitsevuotavia kiitoksia. Se yksi silmukka siinä sauman lähellä ... jos vain kehuja tietäisi sen virheen! Ja sitä, kuinka häpeänkään juuri sen työn konseptia tai pikemminkin sen puutetta.
Edesmennyt tätini sanoi joululahjan saatuaan, että vastaanottaminen on taito, jota hän ei ole oppinut. Silloin ymmärsin, että antamisen ilo on suoraan yhteydessä vastaanottamisen iloon. Niitä asioita on mahdoton erottaa toisistaan. Siitä syystä aran kivitaskunkin on lennettävä parvessa ja neulojan kohdattava toinen neuloja. Elämän salaisuus ei taida olla kummoisempi!
kesäkuu 14, 2009
Murrettuja sävyjä
Aloitin nämä sukat kevään kiireissä. Ihana mokkasukkalanka oli vain pakko saada lopultakin puikoille. Mallina on Nancy Bushin Canal du Midi. Se on kirjasta Knitting on the Road, josta olen neulonut tosi monet sukat.Mallineule oli hieman ärsyttävä, koska vaikka sen oppi ulkoa, piti olla koko ajan aika skarppina kuitenkin. Mutta lopputulos on kyllä palkitseva, tykkään kovasti!
Työn alla on vielä samaan aikaan aloitetut sukat toisesta mokkasukkalangasta. Sitten pääsenkin kärjestä aloitettavia kokeilemaan. Socks from the Toe Up -kirja nimittäin saapui. Minusta siinä on kivoja, tekeilemättömiä malleja ja aivan ihanat kuvat: selkeät, mutta samalla myös tunnelmalliset. Oikein sopiva kirja sukkakirjastooni.
Canal du Midi -sukkien lisäksi olen muutenkin pakertanut ruskean ja vihreän kukertavissa väreissä. Sain valmiiksi pienen laukun, jonka aloitin jo joskus vuodenvaihteessa. Tämä on omaa suunnittelua ja inspiraationa on Arabian vanhat astiat.
Vaikka juuri käyty koulu on opettanut pukeutumaan myös mustaan, olen väri-ihminen. Värien valinta ja sovittelu toisiinsa on kiehtovaa. Enemmän kuin koulun värikurssilla, olen oppinut väreistä tilkkutöitä harrastaessani. Tilkkutöissä on todella haastavaa löytää rajatusta määrästä erilaisen kirjavia kankaita toimivat kontrastit ja toisiinsa sulautuvat sävyt. Siihen verrattuna lankojen värien yhteensovittaminen on helpompaa.
Värikästä kesäkuuta!
kesäkuu 06, 2009
Etiopialaisnuttuja ja sukkakirjoista
Valmistumisen jälkeen neulominen on käynnistynyt vähän hitaasti. Sain vinkin etiopialaisnutuista Espoon neuletapaamisessa ja niitä onkin tullut neulottua nyt neljä. Näistä kolme on villaisia ja yksi puuvillainen. Lankoina on pääasiassa Rowanin luomulankoja, mutta myös vähän muitakin langan tähteitä.Sukkiakin on puikoilla ja olen tilannut uuden sukkakirjankin, joka ei ole vielä saapunut. Tilasin ensin Cookie A:n sukkakirjan, mutta kun Amazon ilmoitti toimitusvaikeuksista, peruin sen ja tilasin Wendyknitsin Socks from the Toe Up. En ole koskaan vielä neulonut sukkaa kärjestä varteen, en tiedä miksi, ei vain ole tullut kivoja malleja kohdalle. Tänä vuonna aion nyt ainakin yhdet kärjestä aloitetut neuloa. Cat Bodhin sukkakirjaa on kehuttu kovasti, Marjut näytti hankkineen sen, odotan mielenkiinnolla hänen analyysiaan kirjasta!
Minut tavoittaa nyt myös Twitteristä, käyttäjätunnukseni on Kukkilintu ja kirjoittelen siellä lähinnä englanniksi. Kukkilintu-blogissa taasen on muutama kuva opiskelun lomassa keväällä neulomistani huiveista.
toukokuu 31, 2009
Herääminen
Minulla oli perjantaina juhlapäivä. Valmistuin muotoilijaksi (AMK). Valmistumisen kunniaksi olen päättänyt jatkaa tätä blogia! Pidän edelleen myös englanninkielistä blogia Kukkilintua.Kevät on mennyt opiskelun ja päivätyön vuorotteluna. Iso rutistus on takana. Opiskelusta jäi mukavat fiilikset, vaikka huonoja päiviäkin tietysti oli. Aikoinaan DI-tutkinnon suoritettuani vannoin, etten koskaan enää mene opiskelemaan mitään. Mutta kun vuosia kului, alkoi kaivella kovasti se, että en jo nuorena hakeutunut teolliseen muotoiluun. Toisaalta luulen, että jos insinööriopinnot olisi jääneet suorittamatta, olisin nyt Otaniemessä pakertamassa niiden parissa. Olen aina ollut kiinnostunut myös tekniikasta ja matematiikasta.
Parasta onkin asioiden yhdistäminen. Neulominen on toiminut minulla jatkumona lapsesta saakka opiskelun ja työn vuorotellessa. Tuntuu, että se, mitä pitää ymmärtää teoriassa, täytyy saada tehdä myös käsillä käytännössä.
Keväällä opinnäytetyötä tehdessä ei paljon jäänyt energiaa muuhun. Neulominenkin oli väliin vain päiväuni. Sain jotain sentään tehtyä, mutta en mitään erityisen luovaa. Pirkka-langasta neuloin nämä yksinkertaiset sukat, jotka nimesin puutöiden tekijän sukiksi, ovat niin maanläheiset ja melankolisen näköiset, että sopivat hyvin verstaaseensa sulkeutuneelle.
Lanka loppui kesken kaiken, kun koko on miehen jalkaan sovitettu. Ei ollut opiskelujen välissä energiaa lähteä lankakauppaan (näinkin voi käydä!), joten kaivoin varastosta mustaa ja beigeä tähdelankaa kärkiin.
Valmistumisen jälkeen olo on kuin unistaan heränneellä karhulla, hieman häkeltynyt, mutta kesää odotteleva. Opiskelufiiliksiä voi lukea myös luokkakaverini (myös innokkaan neulojan!) Peppiinan blogista Kiristääkö silmukkaa, josta löytyy hänen valmistujaistilaisuudessa pitämänsä puhe.
marraskuu 07, 2008
Uusi blogi
Tartuin lopulta tuumasta toimeen ja perustin englanninkielisen blogin.Se löytyy osoitteesta
http://kukkilintu.blogspot.com
Vietän paljon aikaa Ravelryssä ja teen myös neuleita vähäsen myyntiin. On painetta blogata englanniksi!
Jos vain jaksatte lukea englantia, niin toivon, että alatte seuraamaan uutta blogiani. En tiedä, kuinka tämän päivitysten jatkossa käy. Uusi blogi löytyy myös blogilistalta.
Uuden blogin aiheena on neulonta, ornamentit ja muotoilu, siis hieman eri näkökulma kuin tässä Sukanvarressa.
Elämääni kuuluu hyvää. Opiskelut alkavat olla voiton puolella, loppusyksy on vielä koulua ja keväällä lopputyö. Olen myös palannut opiskeluista takaisin työelämään, mukavalta vaikuttavaan, uuteen työpaikkaan.
Tavataan siis Kukkilintu-blogissa!
syyskuu 14, 2008
Nancy Bush ja design
Omenasatoa kerätessä on pakko tunnustaa: enää ei tule toivomaani hellekautta, kesä on ohi ja syksyn kylmät alkaneet.Onneksi kesällä tuli ahkeroitua lämpimät sukat syksyä varten! Ne ovat Nancy Bushin Conwy-sukat, melkein jo klassikkomalli, jota en ole tullut ennen neuloneeksi. Lankana on ihana Villa Mokan värjäämä sukkalanka, värinä ukkonen.
Sukat istuvat jalkaan ihanasti. Ovat juuri sopivan ohuet ja mukavan lämpimät.
Poikkesin vähän ohjeesta, neuloin kantapään jälkeen terän 66 silmukalla, eli vähän enemmällä kuin ohjeessa. Täytyy olla pieni jalka, jotta vähemmällä saisi mukavat sukat, kun lanka on ohutta. Minun kenkänumeroni on noin 38 ja silmukoiden lisäys oli tarpeen.
Pidän Nancy Bushin malleista Conwy-sukkien lisäksi muutenkin ja hankintalistallani onkin hänen myöhemmin syksyllä ilmestyvä kirjansa: Knitted Lace of Estonia: Techniques, Patterns, and Traditions.Luulisi muuten, että yli vuoden opiskelu teollisen muotoilun parissa olisi tehnyt tehtävänsä ja tämä folk-neuleiden ihailu olisi vaihtunut vähän modernimpaan design-harrastukseen. Päinvastoin! Monesti nykydesign tuntuu vain silkalta materian ja energiavarojen tuhlaukselta.
Olen innostunut kierrätysmateriaaleista ja monenlaisista tyyleistä. Uskon, että kaikissa ihmissä on luovuutta ja on hyvä asia käyttää sitä. Itsekriittisyys on hyväksi, mutta sallivuus vielä paremmaksi.
Voi vain todeta, että koulutus avartaa mieltä vaikka se avartuisikin ennalta odottamattomaan suuntaan.
