Terveisiä huovutuskurssilta

Olin viime viikonloppuna työkavereiden kanssa huovutuskurssilla Röykkälän luomutilalla Joutsassa Keski-Suomessa. Kurssi oli meille viidelle räätälöity ja yövyimme tilavassa Kielo-lomamökissä (tai sanoisinko talossa). Arvatkaapa oliko kivaa!

Kaikki oli kohdallaan kurssilla: ope, ympäristö lampaineen, langat, villat, majoitus ... Olimme ihan innostuksesta haljeta vielä kotimatkallakin.

Huovuttaminen oli tosi hauskaa ja kurssilla opeteltiin erilaisia tekniikoita. Tulen varmasti huovuttamaan jatkossakin, muutenkin kuin vain neulottua ja pesukoneessa. Laitan töistä kuvia Kukkilintu-blogiini, mutta laitan tänne kuvia vielä Röykkälän pirtin myyntitilasta. Villaa on kovasti myynnissä ja kaiken kaikkiaan lammasta monessa muodossa. Arvatkaa tuliko ostettua mm. norjalaista rygjalampaan villaa ja villalankaa!

Erikoisuutena mainittakoon, että märkätyöt tehtiin lampolan yhteydessä olevassa huoneessa, josta oli ikkunat lampaiden puolelle. Siis, huovutat villaa, joka on tuotettu tilan lampaista ja katselet samalla niiden käyskentelyä. Minulle se oli todellista elämysmatkailua ja aivan mahtava muisto pitkäksi aikaa.

Sain näytteitä langoista mukaan, joita tuon Sellon neulontatapaamiseen.

Rukki!

Tässä tämä ihanuus on, uusi rukkini, Majacraft Rose.

Lankaakin on jo kehrätty. Tarkoitus olis tehdä kaksisäikeistä, jos vaan ei tule liian paksua tästä ensimmäisestä. Ekan kehruuillan jälkeen nukuin kuin tukki, olipas aika paljon uutta opittavaa rukista, olin vain värttinällä kehrännyt aikaisemmin. Ihmeellinen vehje se on, vähän kuin herkkäsuinen hevonen!

Kukkilintu-blogissa on juttua uusimmasta neulomuksestani, kirjoneuletta jälleen.

Hattukantapää

Uusi sukka on aluillaan. Kyseessä on tuo Hat-heel sock, josta kirjoittelin aikaisemmin jo. Kovasti on langanpätkää jo kertynyt, mutta kivasti tämä minusta moniväriseen lankaan sopii. Nyt on vain niin monta eri neuleprojektia meneillään, ettei tiedä mitä tekisi. Lisäksi Ranskasta tuli tieto, että tilaamani rukki on lähdössä kohti Suomea. Miksei vuorokaudessa ole enemmän tunteja? Olisinpa vähäunisempi!

Sukanvarsi BlogLovinissa

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Uudenlainen kantapää

Uusimmassa Knittyssä on kiva sukka, Hat-heel sock. Siinä on pyöreä kantapää! Tätä täytyy kokeilla ennemmin tai myöhemmin!

Ensimmäinen sadonkorjuu

Tässä Sukkasadon aikana ensimmäiset neulomani sukat. Perusohje on Kristelin, mutta varren kirjoneulekuvioon olen soveltanut Kaffe Fassetin kirjoneulemallikirjasta poimimaa kuviota. Ajattelinkin, että voisin neuloa Sukkasadon sukat Kaffe Fasset -teemalla, joskin reilusti yksinkertaistaen, jottei kaikki aika menisi kuvioiden asetteluun ja toteutukseen.

Näiden sukkien lankana on jonakin vuonna Wanhan Sataman käsityömessuilta ostamani käsinvärjätty lanka, joka pohjimmiltaan on ehkä Novita Nallea. Inhoan Nalle-langan synkän tasaista karheutta ja tämä oli hirveän karkeaa neuloa, joten aavstukseni lienee oikea. Väri on minusta kuitenkin langassa tosi kiva, väri vaihtelee reilusti, mutta harmonisesti. Kirjoneulekuviot ja resorin olen neulonut Sisulla. Se ei myöskään ole lempilankaani, jotenkin liian löysäkierteistä, varastosta löytyi kuitenkin tästäkin sopivia värejä.

Seuraavana työn alla on aikuisten sukat ohuesta sukkalangasta. Niissä menee varmaan tovi, kun muitakin neuleprojekteja on meneillään. Olen tosin huomannut, että monet sukat valmistuvat helposti vähän kuin vahingossa, kun kuljetan neuletta laukussani ja neuloskelen junassa ja työmatkoilla. Kuuntelin CraftyPod-podcastia vastikään ja siellä haastateltavana ollut kirjontaharrastaja piti neuleita huonona matkaprojektina. Minusta taas pienikokoinen neule on huomattavasti helpompi ottaa mukaan matkalle kuin joku ristipistotyö!

Keräiletkö sukkalankoja?

Olen hankkinut kamalan määrän sukkalankaa tänä syksynä. Loppukesällä tuli USA:sta tämä yksi vyyhti Socks That Rock -sukkalankaa ja siitä se sitten lähti. Tämä oli monen vuoden haave, joka käynnistyi silloin, kun käsinvärjätyt langat olivat harvinaisuuksia.

Tämä lanka ei ole vielä puikoilla, joten en osaa sanoa omakohtaisia kokemuksia sen kestävyydestä. Varsin pehmeältä lanka tuntuu, ylelliseltä suorastaan ja värit on upeat.

Käsinvärjätyistä sukkalangoista on tullut jonkinlaisia keräilykohteita. Wollmeisen lankoja moni suomalainenkin päivystää aamuin illoin odottaen, jos kaupassa olisi taas myytävää. Hmmh, taisin sortua moiseen minäkin, muutama vyyhti löytyy minunkin kokoelmistani.

Keräilen kaikenlaista, mutta sukkalangat taidan kuitenkin neuloa ennemmin tai myöhemmin, nuo wollmeiset, mokkasukat, rokkisukkalangat, lornat, itse värjätytkin - kaikki menee puikoille ennen pitkää! Lähisukkalankojakin on ja niitäkään ei tulla vuositolkulla marinoimaan. Mutta. Jos jollakin on pysyvä sukkalankakokoelma, niin mikäs siinä! Mieltäni kutkuttaa ajatus sukkalankamuseosta vitriineineen. "Tätä värisävyä sai vain vuotena 2007", kertoisi innokas esittelijä ja kuulijakunta huokailisi ihailevan kateellisena: "Olisi pitänyt hankkia, mutta kun se oli just se vuosi kun investoitiin rukkeihin!"