tammikuuta 23, 2006

Viisi omituisinta tapaani

Kuttu haastoi minut meemiin, kiitos! Aihe tosin on aika vaikea: viisi omituisinta tapaasi. Mieheni keksi näitä useita, mutta nimitti niitä kauniisti persoonallisiksi piirteiksi. Nämä ovat kuitenkin ihan itse huomaamiani ja liittyvät tavalla tai toisella neulomiseen:

1. Snobbailu

Olen lankasnobi. Olen neulonut lankavarastoni lähes novitavapaaksi - termi, jonka olen keksinyt ja osoittaa mitä suuressa määrin, että olen jonkin luokan snobi. Sukkalangoissa suosin käsinvärjättyjä lankoja. Tilaan lankani ulkomailta, pääosin Englannista. Tänään kävin Menitassa, mutta voi, ei siellä ollut mitään lankavarastooni sopivaa ... (Paitsi Rowanin lankoja, joita minulla on jo varastossa vähän liikaakin.) Tilasin vastikään käsinvärjättyä Artyarns Handpaint Stripes -merinovillalankaa, ehkäpä sukkiin (ks. kuva). Kaksi pientä vyyhtiä, en raaskinut enempää. Ne tulivat silkkipaperiin käärittyinä, josta siirsin ne varovasti lankavarastooni tutustumaan muihin ihaniin lankoihin. Lankasnobbailu on ehdottomasti paheeni, mutta siinä voi olla hyveenkin siemen, koska kalliita lankoja ei raaski ostaa yleensä kuin pienen pieniä eriä.

2. Keriminen

Minusta vyyhdit on tarkoitettu kerittäväksi. Pyrin kerimään niin paljon vyyhtejä kerälle kuin vain jaksan jo paljon ennen kuin aion neuloa niistä jotain. Olen ollut huomaavinani, että vyyhdit veisivät enemmän tilaa kun kerät. Lisäksi ihan varmasti lanka tulee nopeammin neulotuksi, jos se on keritty jo valmiiksi. Inhoan tiukkoja keriä. Langat pitää keriä väljään, etteivät veny. En anna muiden keriä lankojani, koska muut eivät suhtaudu kerimiseen sen vaatimalla vakavuudella.

3. Läpikäynti

Jos elämä stressaa oikein kovasti, siihen ei auta muu kuin tavaroiden läpikäynti. Lankavaraston läpikäynti on erittäin terapeuttista. Kun langat on järjestyksessä ja kerällä, tuntuu elämäkin olevan järjestyksessä ja selvitettävissä. Jos langat on jo järjestyksessä, voi järjestää puikot - tai käydä läpi keskeneräiset neuleet. Tämän jos minkä kuvittelisi olevan omituinen tapa.

4. Ylineulonta

Kutsun ylineulonnaksi tässä tilannetta, jossa neulon, vaikken jaksaisi neuloa. Normaali esimerkki on illasta, jolloin koiranpentu on saatu nukkumaan ja oma elämä alkaa. Neulominen tuntuu niin hauskalta ja vaikka väsyttää, sitä ei pysty lopettamaan. Lopulta, kun saan itseni irti neuleesta, huomaan, että olen niin väsynyt, etten pysy pystyssä. Neuloessa en huomannut moista ollenkaan!

5. Ei langantähteitä

Viime vuonna neuloin tilkkupeittoja tähdelangoista noin kahdeksan kuukautta. Sain langantähteet vähenemään! Siitä tuli trauma - ei enää koskaan vastaavaa. Vannoin, että jatkossa neulon kerät loppuun. Nyt yritän joka neuleprojektissa miettiä toteutuksen niin, että kaikki lanka tulee käytettyä. Tai tehdä jonkin pikkuprojektin samasta langasta heti perään. Tästä lipsun kyllä, mutta mulle tuottaa suurta tyydytystä, jos saan junailtua niin, että saan jonkin erän loppumaan johonkin projektiin.

Haastan vuorostani Sukkapuikko-blogin pitäjän Riikan tähän kimuranttiseen meemiin.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

voisitko pistää tämänkin blogilistalle?

Tikku Akka kirjoitti...

Kunhan utelen, että oletko vielä törmännyt yhteenkään kotimaiseen neulonta-aiheiseen podcastiin?

Päivi Eerola kirjoitti...

Blogilistalle olen päivittänyt tämän uuden blogin jo aikoja sitten, mutta luultavasti listan etusivun listaa pidetään yllä käsin. Muutoksesta siihen lähetin tänään toistamiseen pyynnön. Toivottavasti pian näkyy siellä!

Neulonta-aiheisiin suomalaisiin podcasteihin en ole törmännyt. Olisi kyllä kiinnostavaa, jos Ullan tekijät intoutuisivat tekemään podcastejakin!