Olen ollut Ullan kannatusjäsen alusta saakka, mutta vasta tänä syksynä uskaltauduin lähettämään lehteen ohjeen. Se on Aurora-laukku, jonka suunnittelin nimenomaan palmikoista tykkääville.Syitä siihen, miksi en ole avustanut Ullaa aikaisemmin, on ainakin ujous ja saamattomuus. Kaksi ominaisuutta, joista en ole yleensä kuuluisa, mutta joita löytyy kyllä minustakin. Olen tehnyt omia malleja jo kauan, mutta kynnys julkaisuun on hirvittävä. Jospa joku onkin keksinyt kaiken jo ennen minua? Jospa ohjeeseen tuleekin jokin virhe? Jospa malli onkin ihan tyhmä eikä siinä ole idean tynkääkään?
Olen päättänyt, että yritän olla vastedes välittämättä epäluuloistani. On niin hienoa, että meillä suomalaisilla neulojilla on Ulla. Sitä pitää vaalia ja siihen pitää puhaltaa energiaa. Mallien kirjo on usein parasta antia. Kuka sanoikaan, että nykyään kun yritetään pelkistää ja tyylitellä, niin katoaa se monimuotoisuus, jota ennen tuli erilaisten kädentaitajien myötä? Taisi olla tämän vuoden taidekäsityöläinen, itävaltalaissukuinen puuseppä.
Minä en ole pelkistäjä, vaan haluan yleensä lisätä vielä yhden ripauksen tuonne ja toisen tänne. Olen alkanut neuloessa miettiä, mitä ilmaisen neulonnallani. Sitä kautta olen saanut enemmän otetta myös neuleiden suunnitteluun.
Eräänä aamuna minua kirpaisi muisto siitä, millainen lapsuuteni keittiö oli. Siellä oli sinapinkeltaiset keittiökalusteet, osin käsin tehdyt ja maalatut. Turkoosi seinä ja vihreät verhot. Ruskea muovimatto villine kuvioineen. Äitini ei pelännyt värejä. Kaikki huoneet olivat eri värisiä ja lapsen silmille riitti katseltavaa. Otin esille lankoja ja aloin neuloa sukkia tästä muistosta. Ajattelin kaikkea jo poismennyttä. Pohjois-Karjalaa 70-luvulla.Neulesuunnittelu on helppoa, jos unohtaa hetkeksi kovat kriteerit ja miettii, mitä haluan kertoa. Aurora-laukku kuvaa nykyelämääni: urbaania ja monimutkaista, mutta jossa kuitenkin on tilaa herkkyydelle.
Neulojan arkeen kuuluu kuitenkin, että väliin täytyy saada tehdä valmiista ohjeesta. Kuinka helpottavaa jättää ratkaisut tekemättä ja antaa vaan silmukoiden kulkea! Mitä ilmaisen silloin? Jatkan vuosisatojen ketjua, pitkää perinnettä, olen kosketuksissa materiaaliin, niihin jotka sen tekivät ... Elämystä riittää ihan perusneulonnastakin - joskin väliin on jännittävää mennä myös epämukavuusalueelle ja haastaa pää ja kädet yhteistyöhön neulesuunnittelun merkeissä.
6 kommenttia:
Aivan upeat 70-l. Pohjois-Karjalasukat! Ihana ajatus.
Kyllä minä ainakin haluan nähdä jatkossakin sinun ohjeita Ullassa. Aurora on nimittäin ensimmäinen työ, jota olen siitä lehdestä toteuttamassa ja tykkään tosi paljon. Ohje on selkeä ja helppo seurata, vaikka tuijottais telkkua samalla.
Jänskättää vähän minkä näköinen minun Aurorasta tulee, kun on ihan eri värinen lanka. :)
Höh (ei sinulle), luin tekstisi ja ajattelin, miten ihana ajatus! Voisinkin tehdä jotkut sukat noin. Vauvani eli siis Uhoava on mennyt sanonut mun sanat. Silti olen edelleen sitä mieltä ja kirjoitan, että miten ihana ajatus. Mä kai voisin kehittää Satakunta ja 60-luku-sukat, ;)
Ihanat sukat. Niissä on vähän sellaista minunkin lapsuuden kodin väristystä ja tunnelmaa.
pyydän anteeksi jotta rikoin tekiänoikeuksia, asia on nyt korjattu :)
Keep 'em comin'! Aurora on musta ihanista ihanin, oottelen tässä että millon saan kaikki tylsistä tylsimmät pakolliset ja tilaustyöt tehtyä, että pääsen sen kimppuun :). Tsemppiä vaan, älä turhaan vähättele itteäs !
Lähetä kommentti