Siis mitäh! Tuoko kuvassa näkyvä kuhmurainen naru, sanoisinko jopa vaatimaton vaalea kuitukierre?!Kyllä, tuo hirveä naru on saatu aikaan tuosta ihanan pehmeästä villapilvestä tuolla nuken jalan nivellevyn näköisellä kapistuksella!
Ostin eilen Spin-Off -lehden ja muistin yhtäkkiä hankkineeni joskus vuosia sitten kehruupakkauksen, jossa on villaa, värttinä ja ohjemoniste. Ja kun sääkin vielä oli niin upea, niin mikäs siinä, tuumasta toimeen takapihalla!
Olen jo kauan ajatellut, että kehruu ei ole minua varten. Pah! Vuoret jyrisivät ja elämä salamoi! Näin tehdään lankaa! Lopputulos voi olla muille vaatimaton, mutta minulle niin jees. Katselen lankavarastoani uusin silmin ja jokainen lanka kuulkaa on suuri ihme!
2 kommenttia:
Tuo langanteon ihme on minulla kokematta, vielä... Lapsena sain olla rukkia polkemassa, mutta olin silloin vielä liian pieni muuhun. Ja sitten äiti alkoikin käyttää ostolankoja. Mutta koskaanhan ei tiedä, mitä ihmeitä huominen tuo.
Matleena, kehruun suosio kasvaa varmasti, näin uskon koska käsityöt kaiken kaikkiaan ovat in! Sinulla on kiva muisto - minun äitini ei kehrännyt lankaa, sillä tuolloin oli jo ostolangat vallanneet markkinat.
Lähetä kommentti