Herääminen

Minulla oli perjantaina juhlapäivä. Valmistuin muotoilijaksi (AMK). Valmistumisen kunniaksi olen päättänyt jatkaa tätä blogia! Pidän edelleen myös englanninkielistä blogia Kukkilintua.

Kevät on mennyt opiskelun ja päivätyön vuorotteluna. Iso rutistus on takana. Opiskelusta jäi mukavat fiilikset, vaikka huonoja päiviäkin tietysti oli. Aikoinaan DI-tutkinnon suoritettuani vannoin, etten koskaan enää mene opiskelemaan mitään. Mutta kun vuosia kului, alkoi kaivella kovasti se, että en jo nuorena hakeutunut teolliseen muotoiluun. Toisaalta luulen, että jos insinööriopinnot olisi jääneet suorittamatta, olisin nyt Otaniemessä pakertamassa niiden parissa. Olen aina ollut kiinnostunut myös tekniikasta ja matematiikasta.

Parasta onkin asioiden yhdistäminen. Neulominen on toiminut minulla jatkumona lapsesta saakka opiskelun ja työn vuorotellessa. Tuntuu, että se, mitä pitää ymmärtää teoriassa, täytyy saada tehdä myös käsillä käytännössä.

Keväällä opinnäytetyötä tehdessä ei paljon jäänyt energiaa muuhun. Neulominenkin oli väliin vain päiväuni. Sain jotain sentään tehtyä, mutta en mitään erityisen luovaa. Pirkka-langasta neuloin nämä yksinkertaiset sukat, jotka nimesin puutöiden tekijän sukiksi, ovat niin maanläheiset ja melankolisen näköiset, että sopivat hyvin verstaaseensa sulkeutuneelle.

Lanka loppui kesken kaiken, kun koko on miehen jalkaan sovitettu. Ei ollut opiskelujen välissä energiaa lähteä lankakauppaan (näinkin voi käydä!), joten kaivoin varastosta mustaa ja beigeä tähdelankaa kärkiin.

Valmistumisen jälkeen olo on kuin unistaan heränneellä karhulla, hieman häkeltynyt, mutta kesää odotteleva. Opiskelufiiliksiä voi lukea myös luokkakaverini (myös innokkaan neulojan!) Peppiinan blogista Kiristääkö silmukkaa, josta löytyy hänen valmistujaistilaisuudessa pitämänsä puhe.