Fibonaccin todellisuus

Neuloin Fibonaccin raita-sukat Getting Started Knitting Socks -kirjasta. Samalla pohdin Fibonaccin lukuja noin ylipäätään.

Tuli mieleen edellisen opiskeluputken aikaiset ajat, jolloin opiskelin Teknillisessä korkeakoulussa. Opinnot olivat pitkälti matematiikkaa. Lukioajan rakkauteni vaihtui nopeasti inhoaineeksi. Kurssit olivat vaikeita. Mutta ajan myötä huomasin, että matematiikan kautta avautuu ihan oma näkökulmansa tarkastella maailmaa ja sen ilmiöitä.

Nyt muotoiluopiskelujen myötä olen todennut, että matemaattiset ilmiöt, kuten Fibonaccin luvut ja kultainen leikkaus, pitävät paikkansa edelleen, mutta luovassa työssä täytyy suorittaa nopeita päätelmiä. Jossain määrin pitää luottaa, että oikea aivopuolisko osaa laskea suunnilleen oikein. Esimerkiksi perspektiiviluonnoksia ei voi piirtää insinööriperiaatteella, koska homma on liian hidasta ja hankalaa, kun tavoitteena on ideoiden nopea konkretisointi.

Neulomisessa nämä aivopuoliskot, oikea ja vasen, tekevät työtä yhdessä. On matematiikkaa ja luovaa suunnittelua. Tämän vuoksi neulominen on varmaan lempiharrastuksiani. Siinä pääsee tasapainoon niin järjen kuin tunteenkin alueella. Joskus on kiva neuloa suoraan ohjeesta ja antaa painopisteen mennä järjen puolelle. Toisinaan on kiva suunnitella ihan alusta ja heittää vastuuta enemmän luovalle toiminnalle.

Insinööriminääni olen alkanut suhtautua myös huumorilla. Siihen liittyy tietty pedanttisuus. En voisi koskaan esitellä täällä blogissani sukkia, joita ei ole höyrytetty. Kun katselen muiden neulomia sukkia, olen väliin pöyristynyt siitä, että sukkia ei viimeistellä huolellisesti. Samaan aikaan se luovempi minäni hymyilee ja ajattelee villan lämmittävyyttä ja värien hehkua, eikä hätkähdä moisesta.