Työteilijä

On bloggaamisen paikka, sillä sain valmiiksi ufon vuodelta 2002! Se on tämä keväinen tilkkutyö, joka sai alkunsa aikoinaan Tilkut-sähköpostilistan veneblokkivaihdosta Päätin tikata työn käsin ja into lopahti pian. En kuitenkaan ole raaskinut viskata tätä roskiinkaan tai muuntaa koirien makuualustaksi. Yhtäkkiä tämän tekeminen tuntuikin ihan kivalta ja työ valmistui muutamassa päivässä loppuun.

Periaatteessa en tee tällaisia perinteisiä tilkkutöitä enää. Ovat niin jäykkiä jotenkin! Yhdistän nykyään töihini kirjontaa ja pyrin vähän vapaampaan ilmaisuun. Töistäni esimerkkejä on tilkkutyösivustollani.

Löysin arkistoistani joskus kirjoittamani sähköpostin, jossa selitän, että minussa on kaksi eri persoonaa: taiteilija ja työteilijä. Kuvaan niitä näin:

Taiteilija yhdistää kirjontaa tilkkutöihin ja kuuntelee vain tietynlaista musiikkia työhön ryhtyessään. Kyse ei ole mistään keveästä asiasta vaan siitä, pystyykö Taiteilija koskaan sellaiseen työhön, josta jäisi jotain elämää suurempaa katsojalle mieleen.

Taiteilijan on vaikea tunnustaa, että osan tilkkuiluun käytettävästä ajasta tuhlaakin Työteilijä. Työteilijällä ei ole tippaakaan taiteellisuutta, mutta kaksin verroin ahkeruutta. Työteilijä tuntee suurta mielihyvää kierrätyksestä ja siitä, että pienikin palanen saadaan sopimaan johonkin sopivaan loveen. Työteilijä tarjoaa töitään webbisivustoon, mutta Taiteilija tyrmää ajatuksen täysin! Voi hirveää sentään!

Siksi Työteilijä onkin löytänyt itselleen kohderyhmän, joka arvostaa sen töitä. Koirat! Ja ennen koirapeittoja Työteilijä tilkkuili kesyrotan riippukeinuja (ja tämä on tosi tarina!).

Niinpä usein käy niin, että Taitelijan epätoivoisesti etsittyä sopivaa koruommelmallia blokkiarvontavoitolle ja epäonnistuttua tehtävässään, hän lahjoittaa voiton Työteilijälle. Työteilijä on innoissaan! Hän tietääkin juuri sopivan koiran, joka on peittoa vailla. Työteilijä jopa voi kuvitella, kuinka hänen maineensa kiirii koirien keskuudessa. "Hyviä peittoja ovat, lämpimiä ja saa sopivan muotoisina", kuiskivat koirat. "Minullakin on Työteilijän peitto, eikö sinulla vielä ole?!" "Nukahdin makeasti Työteilijän peittoon jänismetsän jälkeen!"

Muotoiluopintojen myötä minusta on kuitenkin tullut jotenkin kokonaisempi ihminen. Ajattelen, että käytännölliselläkin esineellä voi olla tunnelmansa ja siten työteilijä ja taiteilija voivat työstää yhdessä samoja projekteja. Näin myös neulontatöiden osalta.

Sukkien osalta ei ole nyt muuta esiteltävää, kuin nämä pikkuruiset vauvansukat, joita teen hyväntekeväisyyteen. Menossa on muutakin sukkaprojektia, mutta siitä ensi kerralla.