helmikuuta 21, 2008

Alkavan kevään tunnelmia

Puikot, pensselit, kynät ja koneet ovat minulla ahkerassa käytössä. Aika kuluu koulutöitä tehden ja tietenkin myös neuloen. Koulussa on juuri nyt 3D-mallinnusta tietokoneella, se on ihanaa!

Kevätaurinko paistaa jo muuallekin kuin työpöydälleni. Olen ollut hyvässä neulontavireessä. Asian voi ilmaista myös: minulla on sairaus.

Sormet ovat rohtuneet halvasta Tallinnan villasta, niskaa pakottaaa ja tuhansien ja taas tuhansien silmukoiden jälkeen yhtenä iltana vähän pyörrytti. Työn alla on mm. Elizabeth Zimmermannin Pii-hartiahuivi. Olen päässyt vaiheeseen, jossa on 576 silmukkaa pyöröpuikolla ja spiraali tuntuu loputtomalta. Eilen illalla kun neuloin yömyöhällä, ei väsyttänyt yhtään, mutta kun nousin ylös, jaksoin juuri ja juuri pestä vielä hampaat ennen nukkumaan menoa.

Olen lisäksi lukemassa Kate Jacobsin Pieni lankakauppa -kirjaa. Se on ihan viihdyttävä. Se, että tapahtumat sijoittuvat lankakauppaan ei yhtään vähennä mielenkiintoa ihmissuhdekoukeroihin.

Tosin "Pieni lankakauppa" ei ole kovinkaan syvällinen kirja. Syvällisten neulojien kannattaa lukea vaikka Elizabeth Zimmermannin Knitter's Almanac, jossa mm. Pii-hartiahuivin lumo selitetään hyvin. Voi kuinka ihailenkaan Elizabeth Zimmermannia! Hänen neuleohjeensa eivät ole ohjeita, vaan konsepteja, joiden lähtökohdista jokainen voi suunnitella oman versionsa.

Vaikka on jo melkein kevät, villasukat ovat ihanat jalassa. Erityisesti yömyöhällä tapahtuvan neulonnan aiheuttamia väsymysvilunväreitä vastaan taistellessa!

Uskokaa tai älkää, parjaamani Sukkasillaan-kirjan ohjeella aikoinaan syntyneet villasukat ovat kuluneet ahkerassa käytössä niin, että parsiminenkaan ei enää auttanut. Niinpä jouduin pelastamaan sen mikä pelastettavissa oli ja neulomaan uudet sukkaosat vanhoisiin varsiin. Yritin parhaani yhteensovittamisessa ja neuloin vähän kuviota kärkeen.

Ei ne tunnu ihan samalta. Messuilta ostamani epämääräiseksi kasvivärjätty lampaanvilla sai vanhat sukat kukoistamaan, mutta uusiin ei ollut kuin tavallista pässinpökkimää ja hieman saksalaista villaa. Joskus tarvitaan upea sukkalanka, kuten Lorna's Laces shephard sock, ja sukista tulee kuin kartano pitsikoristeineen. Joskus paksu ja keltaisen kukertava lampaanvilla ryhdistäytyy ja löytää sopivan mallin. Tuloksena on mitä mahtavin hirsimökki, jossa rikkaimmatkin viihtyisivät ja jota lampi peilaisi loputtomiin!

4 kommenttia:

Susanna kirjoitti...

Mulla oli Pieni lankakauppa lainassa kirjastosta, mutten sit jaksanut sitä lukea. Jotenkin se alku ainakin oli niin teennäisen oloinen ja vähän väkisin väännetty. Täytynee lukea joku toinen kerta, aina ei ole otollinen hetki tietyille kirjoille :D.

Muimi kirjoitti...

Ei ainakaan näin kuvasta mitenkään pistä silmään, että sukat olisi teritetty uudelleen - kuvioraita yhtenäistää mukavasti!

Bilkis kirjoitti...

Olen odottanut päivitystäsi:) Olen muuten ihmetellyt tuota pässinpökkimä-sanaa. Se kuulostaa hiukan rumalta...mitä se tarkoittaa? Lampaan villaa vaan?

Päivi Eerola kirjoitti...

Kiitos kaikille kommenteista!

Bilkis, pässinpökkimä tarkoittaa minulle ainakin karkeaa, värjäämätöntä, yleensä harmaata, lampaan villalankaa. Tosin juuri kuulin, että suomenlampaasta saa hyvin pehmyttäkin villaa!