Sirpa-saapassukat ja Nalle-langan loppu

Olen oppinut karttamaan Novita Nalle -lankaa. Tämä on kehittynyt pitkän ajan myötä. Muistan hetken ainakin 20 vuoden takaa, kun äitini kertoi, että kauppoihin on tullut uusi lanka, Nalle nimeltään. Hän oli langasta innoissaan. Siitä tulisi kestäviä ja konepestäviä villapuseroita.

Tämä toistui nuoruudessani: Kun halusin uuden puseron, sain rahat Nalle-lankoihin. Minulle järjestely kävi erinomaisesti. Olinhan ahkera neuloja ja tuli kaksi kärpästä samalla iskulla: uusi muotivaate ja neulomisen ihanuus.

Niinpä olen neulonut ruskeasta, puolukanpunaisesta, tummansinisestä, harmaasta, beigestä jne. puseroita ja sukkia moneen lähtöön.

Ajan myötä langalle on käynyt vähän kuin Oululaisen jälkiuunileivälle. Kun sitä söi opiskelijana joka päivä, ei sitä halua enää syödä, jos on vaihtoehtoja.

Nalle-lanka on karkeaa atooppiselle iholleni. Se on ohutta, mutta ei kunnolla ohutta. Sen neulomisessa ei ole mitään jännittävää. No, onhan Novita keksinyt nyt nämä pätkävärjätyt ja karkkivärjätyt Nallet. Samaa ruisleipää vähän eri pussissa.

Olen päässyt tilanteeseen, jossa Nalle-lankavarastoni on saavuttamassa nollapisteen. Viimeinen kunnon neulomus on nämä juuri valmistuneet Sirpa-saapassukat Sukkasillaan-kirjan ohjeella. Ohje oli ikävä, lanka tylsä ja neulominen oli melkoista tuskaa. Päätin kuitenkin osoittaa luonteenlujuuteni ja neuloa sukat loppuun hampaiden kiristelystä huolimatta.

Olen arvostellut Sukkasillaan-kirjan 10.1.2006 kirjatussa merkinnässäni. Tässä kuitenkin vielä muutama sana tästä mallista ja siihen liittyvistä yleisohjeista.

Sukat ovat varsin pienet. Omaan, noin 38-numeron jalkaan nämä eivät mahdu mukavasti. Kantapäät kirjan malleissa ovat mielestäni oudot. Niistä tehdään hyvin korkeat, mikä ei sinällään ole huono juttu, mutta yhdistettynä hyvin kapeaan pohjaosaan ja nopeisiin alkuosan kavennuksiin tuloksena on mutka sukan alalinjassa ja outo tunne jalkapohjassa, kun kantapää ei levity tarpeeksi leveälle. Sukan varsi oli minusta kuitenkin kiva, aloitus hyvä ja kärjen spiraalikavennukset pieni erikoisuus. Spiraalikavennuksen ohje oli tosin jätetty vajaaksi ja sanottiin vain, että älä neulo välikerroksia, kun alkaa vaikuttaa että kärjestä ei tule pyöreä. Aloittelevat neulojat hermostunevat tässä kohtaa ohjetta.

Onneksi neulotut työt näyttävät tai ainakin tuntuvat käsiteltäessä poikkeuksetta kivoilta langasta, ohjeesta ja koosta huolimatta, kun ne höyrytetään kunnolla. Näin oli myös Sirpa-saapassukkien laita.

Julkisuutta ja lampaanvillaa

Olen saanut runsaasti postiivista palautetta eilen ilmestyneestä Helsingin Sanomien neulontajutusta. Siinä tuotiin kivasti esille neulojien verkostoa neulontatapaamista ja sen ympärillä pyöriviä ilmiöitä kuvailemalla. "Minunkin pitäisi kokeilla sitä neulomista", sanoi joku. Jo vain! Mikä sen mukavampaa, jos juttu innostaa kokeilemaan tätä ihanaa harrastusta. Ja ottamaan osaa neulojien verkostoon.

Työpaikalla juttua kommentoitiin monipuolisesti myöskin. Työkaverini sai juuri lahjaksi hienon digikameran 10 vuoden työpanoksestaan. "Kun Päivi on ollut kymmenen vuotta talossa, ostetaan sille elävä lammas", kuului yksi kommentti. Saisi sitten tehtyä todella ainutlaatuisia lankoja!

Vielä on seitsemän vuotta omaan lampaaseen, joten joudun tyytymään muiden lampaista kehrättyyn lankaan.

Hesarin jutussa neulomani sukat ovat valmistuneet. Ne on valmistettu suomenlampaan villasta ja suomalaisesta Kipuapu - silkkivillasta, jota olen itse värjännyt KoolAidilla. Malli on myös oma kirjoneulekuvioita myöten.

Materiaalin tuntu on tärkeä osa neulomista. Kun on neulonut paljon tehdasvalmisteisista langoista, kaipaa välillä tällaisten perirehellisten materiaalien seuraan. Välillä sukanneulonta voi olla kuin ulkomaanmatka — välillä se on juuri tätä, mitä näiden sukkien kanssa: paluu kotiin ja kotona tehtyyn.