tammikuuta 17, 2010

Miksi kehrään?


Minun piti kirjoittaa sukista, jotka eivät koskaan valmistuneet. Kehräsin kuukausia sitten aloittelijan taidoillani karheasta villasta sukkalankaa ja aloin vääntää niistä puikoilla sukkia. Ei niistä mitään tullut. Lanka oli liian karheaa ja kovaa neulottavaksi.

Voisikin kysyä: Miksi kehrään? Miksi vaivautua? Miksi alati opetella uusia taitoja? Miksi olla aloittelija jossain uudessa, jos on mestari jossain vanhassa?

Yksi syy on se, että aloittelijan ilo on minusta ihan omanlaistaan iloa. Siihen ei sisälly kritiikkiä, eikä hurjia tavoitteita. Voi epäonnistua, eikä se horjuta mitään. On jännittävää yrittää uudelleen ja nähdä käykö jälleen samoin. Mitä enemmän opin, sen kriittisemmäksi tulen. Itselle nauraminen vähenee ja innostuneen lapsen paikalle tulee jälkiviisas vanhus.

Toinen syy on se, että taidot ovat elämäni rikkautta. Voin tehdä itse maailman ympärilleni ja se on ihan oman näköisensä. Tein tänään lankaa, jossa ensimmäinen säie on kehrätty aloittelijana ja toinen säie eilen, jo varsin paljon kehränneenä. Siinä kietoutuu toisiinsa kaksi hetkeä elämästäni ja jokaisella kohdalla on oma tarinansa, etenkin kun olen vielä värjännyt villat itse!

Rahalla voi ostaa ihania esineitä, mutta itse tehty on enemmän elämässä kiinni. Siksi kehrään ja myös siksi, että se on hurjan rentouttavaa, kun vauhtiin pääsee!

4 kommenttia:

Jokke kirjoitti...

Uuden opetteleminen on kivaa, se innostus on yleesä päätähuimaavaa. Kehräämistä en ole kokeillut, haluaisin aloittaa ihan värttinällä.

Päivi Eerola kirjoitti...

Olen kehrännyt pikkuisen värttinällä ja se on minusta ihan kamalan hankalaa ja vaikeaa! Nostan hattua kaikille, jotka jaksavat värttinää käyttää. Rukki on ihan eri maata. Kun homma alkaa sujua, lankaa tulee vähän kuin tehtaasta paitsi että koneenkäyttäjällä on paljon hauskempaa!

katakos kirjoitti...

Hieno pohditnta uuden oppimisesta. Lisäisin vielä tuohon, että esim. uusi lankatekniikka rikastuttaa edellisiä, ihan sama onko neulakinnas vaiko kirjontaa. Uudet maalaustekniikat limittyvät aiemmin opitun kanssa ja vievät niitäkin eteenpäin. :)

Päivi Eerola kirjoitti...

Hei Kata, olen samaa mieltä, odotan innolla, että voisin hankkia kangaspuut ja kutoa niissä itse kehrätyistä langoista!

P.S. Huomaattehan, että Sukanvarsi-blogi on siirtynyt nimelle Pioni ja Parakiitti. Viimeisimmät päivitykset siis osoitteesta http://pionijaparakiitti.blogspot.com