Tiedättehän ilmiön nimeltä Second Sock Syndrome, vapaasti käännettynä "toisen sukan taudin". Kun ensimmäinen sukka on tehty, tuntuu tylsistyttävältä aloittaa toista sukkaa. Been there, done that - nähty ja tehty, ei mitään uutta taivaan alla.Kuvassa näkyvät kirjoneulesukat ovat todisteena siitä, että tämäkin tauti voidaan voittaa. Kuten aina, ekaa sukkaa oli kiva neuloa. Kävin neulonta-listalaisten kanssa Tallinnassa lankaostoksilla ja toin tuomisena mukavaa liukuvärjättyä punaista villalankaa. Lisäksi varastossa oli eri sävyisiä lankakerien loppuja Vuorelman Satakieltä. Matkatuliaisina kun vielä oli sikäläisiä kirjoneulemalleja, ei kun tuumasta toimeen ja neulomaan! Yhdistelin luovasti perinteisiä malleja ja vaihtelin lankoja. Muistiinpanot toista sukkaa varten? Hah!
Valmis sukka lojui varastossa mittavan määrän kuukausia. Koitti lopulta päivä, jolloin aloin käydä läpi keskeneräisiä neuleitani. Voihkaisin löytäessäni sukan. Piti päättää, viskaanko sukan roskiin vai neulonko toisen. Tottakai piti neuloa toinen!
Suostuttelin itseäni luomaan silmukat puikoille. Alku aina hankalaa! Kyllä tämä tästä!
Pah! Koko sukka oli yhtä tuskaa. Silmät sirrillä iltaisin laskeskelin valmiin sukan silmukoita ja yritin matkia kirjoneulekuvioita, erityisesti kiilakavennuksissa. Olin tiukka. Sukka on neulottava loppuun. Pikku hiljaa se valmistuikin.
Sukanneulojan teesi: Älä koskaan vähättele mahdollisuutta sairastua toisen sukan tautiin!
Sukkablogin houkutus: Neuloa yksi sukka ja kopioida se kuvankäsittelyohjelmalla! Mutta käsi sydämellä vannon, että ainakin tähän mennessä esitellyt sukat ovat parillisia versioita.
Susannan vinkki: Neulo aina kaksi sukkaa kerralla. Näinhän äitinikin opetti! Äitini oli myös sitä mieltä, että näin minimoidaan käsialavaihtelun vaikutukset.
3 kommenttia:
Tunnustan, että minunkin on aina vaikeaa aloittaa se toinen sukka saatika kutoa se valmiiksi. Nytkin roikkuu toinen sukka melkein valmiina... en meinaa millään saada itseäni sen pariin..
Kivaa kun sulla on oikein sukkablogi! Tykkään kamalasti kutoa sukkia vaikkakin syndrooman kanssa.
Mukavaa, että pidät ideastani pitää sukanneulontaan keskittyvää blogia. Tosiasiassa neulon niin paljon, että kaiken neulonnan bloggaaminen on mahdotonta! Pyrin neulomaan tasaisesti sukkia, koska ne ovat kivoja väliprojekteja ja pidän sukkalankojen keräilemisestä. Lisäksi sukkia kuluu käytössä ja osan voi lahjoittaa vaikka hyväntekeväisyyteen. Minua kiinnostaa ja innostaa myös se, että on paljon ihmisiä, jotka neulovat vain sukkia. Suurin osa neuletekniikoista on sovellettavissa sukkiin, joten sukanneulojat eivät välttämättä ole kovinkaan yksitoikkoista väkeä! Toivottavasti blogini tuo innoitusta kaikille sukanneulonnasta kiinnostuneille, niin puritanisteille kuin sekaneulojillekin!
Olen vuosikymmenien aikana kyllästynyt paripuoliin sukkiin ja lapasiin, joita löytyy yllättävistä paikoista. Olen tosi tyytyväinen kun muutamia vuosia sitten "keksin",että kudon molemmat sukat yhtäaikaa. Aluksi oli jotenkin syyllinen olo monista sukkapuikoista--Äidilläni oli/on yhdet puikot eri kokoa ja viime vuosisadalla(eikun sitä edellisellä) syntyneillä isoäideilläni oli yhdet puikot ja he tikuttivat itsekehrätyistä omien lampaiden villalangoista.
Lähetä kommentti